Kirjoittanut: Helena Karihtala
Jokavuotiset Milanon huonekalumessut ovat yksi tärkeimmistä tapahtumista
sisustus- ja arkkitehtuurialalla oleville. Itse koen, että juuri Milanon messut
ovat lähtölaukaus seuraavalle vuodelle ja inspiraation lähde tuleviin
projekteihin. Messujen aikaan koko Milanon kaupunki on täynnä erilaisia
tapahtumia ja showroomeja, jonka vuoksi yksinomaan messuhalleissa kierteleminen
ei riitä osoittamaan kävijälle mitä sisustusalalle on todella tulossa. Toki
keväinen Milanon kaupunki ostoskatuineen, ihmisineen ja hyvine ruokapaikkoineen
on yksi osa matkan antia. Milanon messumatkalla näkee myös paljon kollegoja ja
yhteistyökumppaneita joiden kanssa voi päivittää kuulumiset. Minulle Milanon
messumatka on myös jonkinlainen kevään avaus. Milanossa magnoliat kukkivat,
ilma tuoksuu keväälle ja talvitakin voi jättää koti-Suomeen. Ihanaa on myös se,
että lounaan tai kupillisen kahvia voi nauttia ulkona ja katsella samalla
ihmisvilinää.
No mikä oli messujen anti? Tänä vuonna väreillä leikiteltiin ja vahvana
värinä oli edelleen vihreä, joka nyt näkyi nostalgisena muun muassa ns.
vanhanajan vihreänä. Hivenen turkoosin taittava vihreä näkyi seinäpinnoissa
sekä tekstiileissä. Myös poltettu oranssi näkyi monella osastolla joko
tehosteena tai päävärinä. Uudet huonekalut ovat nyt mitoitukseltaan hieman
pienempiä kuin taannoin ja muotokieleltään pehmeämpiä ja helpommin
lähestyttäviä. Tuli jopa mieleen, että olemme jollain tavoin palaamassa
huonekalumuotoilussa johonkin aikaisempaan aikakauteen. Yleisesti kodikkuus ja
runsaus olivat monen messuosaston teemana.
Materiaaleista puu oli vahvasti näkyvissä huonekaluissa. Messuilla näkyi
marmori ja lasi, jotka ovat tulleet vahvasti takaisin ja näkyi etenkin pöytäpinnoissa,
hyllyissä ja tasomateriaalina. Tänäkin vuonna minusta oli kiva nähdä
viimeisteltyjä messuosastoja ja niiden interiöörejä joista näkyi intohimo ja
panostus koko sisustusalaa kohtaan.
Ohessa kuvamateriaalia messuilta ja matkaltani.
